Nyrkkeilijä Songtext / Lyric

Silloin tällöin tiskiin iskee vanha tuttu tunne

että mitä helvettiä mä täällä teen?

Vahvana se jäyti nyrkkeilijää silloin, kun ne

katsoi hämmästellen keskeyttäneeseen



Tyhjyyteen se tuijottaa ja poskipäätä pyyhkii

Otsan ammottava haava kääreen saa

Tiimi vaiti on, kun valmentaja hiljaa nyyhkii

Taisi olla aika vaihtaa maisemaa



Kotikaupungin katujen hiljaisuus kuin hauta

Ropisee kuin iskut julma sadesää

Nolattua suuruutta ei siellä kukaan auta

niinpä nyrkkeilijä tyhjän päälle jää



Liika viina kovetettua kuorta lisää jääsi

Hanttihommat tyhjää täytä ei, ja kun

astui kehästä, niin kehää kiertämään taas pääsi

Elämä loi loputtoman ottelun

Sitä vaikeaa on käsittääkään, kun






Nyt vaikka on kesäkin kuumimmillaan

on niin kylmää ja yksinäistä

Että voi viluissaan vaeltaa vaan

edes lapaset ei lämmitä



Sitä, joka

olla taisi

eksynyt, väsynyt ja sekaisin



Joku toinen näki jotain urheilijain unta

Kilpalahjamökissään se hyvin söi

Hän sai poliiseja portilleen ja tupaan lunta

Suuri nyrkki hänet baarin tiskiin löi



Jos vain juoksi läpi tutun pururadan lenkin

löysi silloin tällöin sateenkaaren pään

Löysi päivän lohdullisen ja aurinkoisenkin

vaikka lähinnä jäi yötä elämään



Kantapöydässään kun piti yllä tietovisaa

Moni totesi: "Tuotakaan tiedä en"

Vaan kun itse kääntyi, katsoi elämäänsä risaa

Kysyi kaikkein vaikeimman kysymyksen

Ja myönsi: Enää mistään mitään tiedä en



Nyt vaikka on kesäkin kuumimmillaan

on niin kylmää ja yksinäistä

Että voi viluissaan vaeltaa vaan

edes lapaset ei lämmitä



Sitä, joka

olla taisi

eksynyt, väsynyt ja sekaisin



Yht'äkkiä se sama tunne silloin palaa

kysyy: Mitä helvettiä mä täällä teen?

Kun ei löydä omaa ihmistä, ei omaa alaa

Tuskin paikkaa, mihin laittaa makuulleen



Ryyppykaveri suo kulkukoiralle suojan

Nyrkkeilijä varastaa sen pistoolin

Silloin valtaa hänet viimein, kiitos taivaan Luojan

usko siitä, että pian on paremmin



Se tahtoi uskoa, kun usein olikin niin



Eksynyt, väsynyt ja sekaisin



Olivat ne sata tai vain neljäkymmentä vuotta

Jokainen on onnellinen vahinko?

Pidempäänkin jatkaa toki voi, vaan miksi suotta

jos on hanskat naulaan nostettuina jo?



Vaan jospa vihdoin sai aikaan

tuo nyrkkeilijä vaitonainen

sen suurimman nyrkin kanssa

sen sovinnon



Jos olikin ottelunsa

juuri sen mittainen

Me tiedämme: Se oli elämää

Ja siinä aivan kaikki on



Siinä kaikki on