Meidän On Annettu Pudota Songtext / Lyric

Kätilö kehaisi ensisynnyttäjää

potra poikalapsi mätkähti maailmaan:

kiljuvat kuusi kiloa

Ja niin, niinpä niin,

ensi kerran niin pudottiin

Ja matkalla kehtoon

tai Tuonen lehtoon

miten vaan,

me pudotaan



Tarhoihin, kouluihin ja virastokäytäviin.

poikapolo äidiltään pyysi niin:

"Emo, minut säästä, pahasta päästä!"

ja niinpä jo

toistamiseen pudottiin, oi!

Äiti vapisevaa varsaansa

syleili,

töytäisi lankulta tyhjyyteen, lauloi:






"Alassyöksy alkoi nyt,

siitä kukaan ei kiinni ota

on hyvä haltijatar hyljännyt meidät,

ja Luoja antanut pudota

Siis veli pysy vaiti vaan,

silmiin pimeyttäkin tuijota

Kun kutsuu urheita uhrejaan

hän joka antoi meidän pudota

Meidän on annettu pudota"



Luojan pikku piipertäjät putoavat

syöden, juoden, itkien, iloiten

menevät, lisääntyvät,

täyttävät taivaat ja maat

Kunnes joskus jokaista vuorollaan

tullaan kutsumaan

Unessa yöllä

tarkoin yksityiskohdin kerrotaan,

missä ja milloin kutakin odotetaan



Alassyöksy jatkuu nyt

siitä kukaan ei kiinni ota

on hyvä haltijatar hyljännyt meidät,

ja Luoja antanut pudota

Siis veli pysy vaiti vaan,

silmiin pimeyttäkin tuijota

Kun kutsuu urheita uhrejaan

hän joka antoi meidän pudota

Meidän on annettu pudota



Eikä tähän leikkiin lähde kysyttynä

meistä kukaan,

omille harharetkilleen jokainen vain

viskataan mukaan



Ja jonain aamuna hän pakkaa laukkunsa,

astuu autoonsa, ja ties minne ajaa

Suuren metsän taa, missä autio maa

kraatteria valtavaa ympäröi. Sen reunalla

hän riisuu takkinsa, hän riisuu paitansa,

housut, kengät, hattunsakin nyt unohtaa

Sulkee silmänsä ja luottaen onneensa

kuilun syvyyksiin hän sukeltaa;

Putoaa minuutin, putoaa toisenkin

Putoaa pumpuliin, ollen perillä kai

Silloin hämärästä esiin hymyilevä hahmo

astuu, kysyy: "Miltä tuntui?

Ei hullumpaa, vai?"