Joutilas Songtext / Lyric

Monta vuotta häntä arvostettiin

Kunnes kerran kävikin niin

Että poltti kaikki miljoonansa

Vihoviimeiseen seteliin

Nauroi kauan ja makeasti

Katsoi kansaa ja nauroi niin

Katsoi kansa häneen kyynelsilmin

Ja hänet miltei lynkattiin



Minä en ole tohtori kummoinen

Mutta tiedänpä sentään sen

Että päällisin puolin on potilas

Lähes täysijärkinen

Hän sanoo ettei tahdo edes olla tätä rotua

Kun muu väki hississä monistuu

Hän selän kääntää ja katoaa






Tätä joutilasta kavahtakaa

on säröjä sielussaan

Ei vaadi, tahdo, kadehdi,

ei kumarra mitään johtajaa

Tätä joutilasta kavahtakaa,

se ei kuulu maailmaan

Vain laiskan läksyjä kantaa

ja niitä kalloosi kaivertaa



Lapsi joka usein hymyilee

silmissänne on suloinen

Vaan jos nauraa vanhalla iällä

niin on vajaaälyinen

Minä en ole tottunut suremaan

vaikka potilaat pois kuolee

Mutta käypää rahaa jos poltetaan

se ajatus kyllä häiritsee



Tätä joutilasta kavahtakaa

on säröjä sielussaan

Ei vaadi, tahdo, kadehdi,

ei kumarra mitään johtajaa

Tätä joutilasta kavahtakaa,

se ei kuulu maailmaan

Vain laiskan läksyjä kantaa

ja niitä kalloosi kaivertaa