Intiaanit Ymmärtävät Songtext / Lyric

Kuka pelkää yksinäistä, sekopäistä inkkaria,

Joka yön selkään nousee horjuvin askelin?

Leikkimökkiin eksynyttä, tylsynyttä linkkaria

Betoniin tökkii...

Pelkäätkö kun käännyt selin?



Hahmo nousee ojasta.

Kiehuu pojan sappi, ja

Se joka toista vaanii...

Äiti toivoi pojasta

Poliisia tai pappia

Mutta tuli intiaani:



Jo yläasteaikoinaan

Koulut karkas käsistä...

Ei tullut sitten työtä.

Metsikköön muutettuaan

Kalpeus lähti pläsistä

Jo heti vuoden myötä.






Ruman sanan isä sanoo,

Äiti pyytää, äiti anoo,

Järjestyksen rippeetkin kun häviävät...

Äiti miettii: "Ymmärränkö?

Kai en..."

Kirous nousee isän suusta:

"Ei se poika piittaa muusta,

Toivon mukaan intiaanit ymmärtävät,

Ja että intiaanit ymmärtävät

Kaiken.

Kaiken.

Kaiken."



"Vaikka käveltäisiin päin,

Emme saattais tunnistaa,

Jos se tulis vastaan.

Selity ei järjelläin,

Ettei saata irrottaa

Siitä preeriastaan!"



Niin on kaksi muulia

Tuolla sisar Saaralla:

Isä ja sen poika.

Isä etsii kuulia

Ja perintöasetta...

Ei sitä estää voikaan.



"Missä on sun hevosesi,

Missä maasi, ylpeytesi?

Sukulaisetkin sinua häpeävät.

Saatanko nyt nähdä niitä?

Kai en...



Haavoissamme kääntää veistä,

Ei se poika piittaa meistä.

Toivon mukaan intiaanit ymmärtävät.

Ja että intiaanit ymmärtävät kaiken!"



Ruman sanan isä sanoo,

Äiti pyytää, äiti anoo,

Järjestyksen rippeetkin kun häviävät...

Kirous nousee isän suusta:

"Ei se poika piittaa muusta,

Toivon mukaan intiaanit ymmärtävät,

Ja että intiaanit ymmärtävät

Kaiken.

Kaiken.

Kaiken."