Erinomaisia Ihmislapsia Songtext / Lyric

Kun rinnakkain on kauan käyty näin

Saa kultaisen hääpäivän juhla

Nyt tahdon jotain antaa suoraan syömmestäin

En turhaan lahjaan penniäkään tuhlaa

Vaan kuinka kerron kaiken rikkauden

Ei riitä sanat, maalaan siis

Kai säilyttää saan artistisen suoruuden

Kun kankaalle kummatkin teilaan, ja veisaan hävystä viis?



Minä maalaan meidät, ja kun maalaan, maalaan mustan taulun,

Ihmisyyden irvikuvan, toveruuden pilkkalaulun

Kun se taulu valmis on, voimme nähdä viimeinkin

Selvemmin kaikki ne kauniimmat puoletkin



Erinomaisia ihmislapsia






Laveeraan jonkun kurjan murjun

Josta taas krapulassa herään

Kun pitkä häntä persuksissani horjun

Vain miinuslaahus jää tuon nilkin perään

Niin hyppäät pöydällemme huutamaan

Ja ladot lautasia lattiaan,

Eikä saa suurta suuta kiinni kovinkaan

Näin upeasti yhteen sovitaan

Tuokaa höyheniä ja tervaa



Minä maalaan meidät, ja kun maalaan, maalaan mustan taulun,

Ihmisyyden irvikuvan, toveruuden pilkkalaulun

Kun se taulu valmis on, voimme nähdä viimeinkin

Selvemmin kaikki ne kauniimmat puoletkin



Erinomaisia ihmislapsia



Niin usein olin sika

Mutta tuskin mitään vikaa

Jäi puuttumaan

Sinustakaan noina vuosina

Omahyväisyys ja itsekkyys

Löi kättä kysymättä,

Muuttivat sinuun, minuun

Nyt voi hyvin nähdä sen

Olin, olit ihminen



Minä maalaan meidät, ja kun maalaan, maalaan mustan taulun,

Ihmisyyden irvikuvan, toveruuden pilkkalaulun

Kun se taulu valmis on, voimme nähdä viimeinkin

Selvemmin kaikki ne kauniimmat puoletkin