Korvesta Liha Songtext / Lyric

Tuhannen kerran varhasella,
Pyytöön lähtö piukupakkasella.
Valkosarven viemänä,
Turkkipalttoon kiertynnä. Kivel' isol' salasella
Pyytöönnet on aneltunna,
Verikarvat uhrattunnna,
Kalloluut kaivettunna. Riistahirvas urahtelee.
Viimesen kerran avaa aistinsa,
Tunteaakseen kuolon polton,
Erän kolkon kohtalon.

Sysi korpin vietyhellä,
korpeen kuusten reunahille.
Teuraskatse silminänsä,
Mieli miehen tappajana.

Sieltä riekon siipien alta,
Pois tulen liekeistä.
Herra suurinkin vain nöyrä renki,
Puupalttoo kohta mustaa maan tomua.
Helkkyy helyt ja välkkyy kolikot,
Mitäpä hankit maan povessa?
Itse on tapettava korvesta liha
Ja jokaisen haavansa nuoltava.

Ei korpi tartte pyytömiestä
Niin kun pyytömies korpensa.
Ei ukko hakkaa pakkasella,
Ei jyrise mannuut kuutamolla.

Kivel' isol' salasella
Pyytöönnet on aneltunna,
Verikarvat uhrattunnna,
Kalloluut kaivettunna.